Väkevä kukka

Näyttelyn kukkakokoelmani "kasvattajana" on ollut Saima Harmajan vahva runo "Väkevä kukka".

Olen väkevä kukka, itänyt kuumassa maassa.

Imin mullasta voimaa unessa autuaassa,

minun teräni hehkuen kohosi aurinkoon.

Niin tuli pohjatuuli

ja repäisi kukkani irti,

niin tuli myrskytuuli

ja tempasi juureni pois.

Ilmojen pyörteissä nousin, vaivuin

vavisten, nääntyen, kauhua täynnä,

mutta en sammua voinut.

Mihin tuuli on varteni viskannut,

olen juurtunut uudelleen,

tuhat kertaa kuoleman jälkeen

olen kukkinut uudelleen!

 

Minun levätä missään ei anna maa,

sade varttani lyö, vilu vapisuttaa,

joka tuulen henkäyksessä

minun kukkani vaikeroi.

Mutta ajasta aikaan muuta en voi

kuin rakastaa, vain rakastaa

maan ihmeellistä multaa,

ja myrskyn ulvontaa.

Niin kesken kuolemankamppailun

näen äkkiä kirkkauteen:

säde auringon lävitseni syöksähtää

tulivirtana uudelleen,

tuhat kertaa uudelleen!

Minä en voi sammua milloinkaan.

Minä, murtunut, huudan pauhinaan:

Ole kiitetty, korkea Jumala,

joka loit tämän taistelun maan.